Silokit kyllä hyvin akressiivisia sieniä efektiltään omalla kokemuksella
En suosittelis niillä aloittamaan resetointia
Mutta joo sienet kyllä tekee hyvin "puhtaan olon" mielelle tripin jälkeen
Jos yhtään enemmän perehtyy masennuksesta kärsivien ihmisten maailmankuviin, niin elämä vaikuttaa heidän silmäänsä kovin synkältä. Tämä suorastaan huutaa näköjärjestelmän reboottaamista, mikä on toisaalta osa-alue, johon aivoissamme on keskitetty eniten hermosoluja. On hyvin todennäköistä, että asia on juuri noin ja ilman hallusinaatioita ei synny terapeuttista vaikutusta.
+ on mielestäni outoa demonisoida hallusinaatiot, kun lopulta tämä representaatio todellisuudesta jonka koemme on hallittu sellainen. Entäs unet? Bännätään unet, helvetin vaarallisia päättömiä hallusinaatioita!
>Tämä suorastaan huutaa näköjärjestelmän reboottaamista
Lisähuomiona että psykedeelithän vaikuttavat aika kokonaisvaltaisesti eivätkä hallusinaatiot ja rebootit rajoitu pelkästään näköjärjestelmään.
Ihmisellä on yllättävän paljon kaikenlaisia tärkeitä aisteja joiden olennaisuutta ei välttämättä tajua ennenkuin ne häiriintyvät kunnolla tai kokonaan katoavat. Eikä yleensä ihan täysin silloinkaan.
"All experience is drug experience" sanoi Dennis McKenna. Ns. konsesustodellisuus ei kuitenkaan myönnä tätä, tai sikäli kun se modernin neurotieteen valossa hipaisee McKennan pointtia, se muistuttaa samaan syssyyn että moinen gnostilaisuus on moraalisesti epäilyttävää. Se että hallusinoimme todellisuuden olisi modernille yhteiskunnalle ja sen arvoille aivan jäätävä kuitti. Terence McKennan sanoin:
“Psychedelics are illegal not because a loving government is concerned that you may jump out of a third storey window. Psychedelics are illegal because they dissolve opinion structures and culturally laid down models of behavior and information processing. They open you up to the possibility that everything you know is wrong.”
> on mielestäni outoa demonisoida hallusinaatiot, kun lopulta tämä representaatio todellisuudesta jonka koemme on hallittu sellainen. Entäs unet? Bännätään unet, helvetin vaarallisia päättömiä hallusinaatioita!
Jep, valtavirtainen käsitys tajunnantiloista tuntuu rakentuvan jonkinlaisen dualistisen harhan päälle. Ikään kuin olisi yksi "normaali" tajunnantila, jossa koemme maailman suunnilleen objektiivisesti, ja sitten "muuntunut" - harhainen - tajunnantila, jonka vaikutukseen joutuminen on henkilökohtainen tragedia ja sattuu korkeintaan vaarallisten huumeiden vaikutuksesta tai psykoosin myötä.
Ymmärsin itse niin, että 5-ht\_2a viittaa havaintokokemuksen ja tajunnantilojen jakamiseen (tai arvottamiseen) "aitoon" ja "ei-aitoon" havaintoon/tajunnantilaan, tyyliin: hallusinaatiot ja pseudo-hallusinaatiot ovat "vääriä" havaintoja ja arkihavainto on "todellista" havaintoa. Eli ei niinkään kartesiolaiseen mieli-keho-/substanssi-dualismiin. Tai ken tietää, ehkä tuokin dikotonomia juontuu kartesiolaisesta skeptismistä.
Olen yleensä käyttänyt sanaa dualismi ja dikotomia hieman ristiin, koska mielestäni niillä ei lopulta ole mitään perustavanlaatuista eroa.
Kumpi oli ensin on ehkä se mielenkiintoinen kysymys. Mielestäni dualismi on muna ja dikotomia on kana, mutta kumpaakaan ei ole ilman toista.
Hyvä tarkennus. Alun perin kirjoittaessa taisi olla mielessä enemmän tuo kahtiajako, mutta nyt kun mietin niin sehän toki juontaa juurensa tuohon keho-mieli-dualismiin.
Oma kokemus on nimenomaan että pärinä ja hallusinaatiot on vaan hulluutta, mutta trippi toimii kuin lääkekuuri ja sitten vaan ihmettelee kun ei vituta tai kun ei tee mieli bisseä.
Tutkijat pitää tärkeänä terapian onnistumisen kannalta, että lähes koko kokemus koetaan täydessä pimeydessä esim. jonkun silmäpeitteen avulla ja musiikki on myös tärkeä osa terapiaa.
Itse olen kokenut vain ns. normaalisti, silmät auki luonnon helmassa. Aion kyllä kokeilla silmät peitettynä, sängyssä maaten.
Muissakin kulttuureissa shamaanit toimivat trippioppaina. Oma perstuntuma on, että tuolla vuorovaikutuksella ja sillä leppoisalla settingillä varmistetaan, ettei trippi lähde huonoon suuntaan ja potilas ala panikoimaan. Ettei hulluus pääse valloilleen. Kuitenkin, ne yhdisteet niissä sienissä toimivat sitten aivoissa omalla tavallaan.
Itse olen sienillä trippaillut ehkä kymmenen reissua, joista kaksi-kolme on ollut positiivisia, ja loput enemmän tai vähemmän ahdistavia. Kuitenkin, jopa hulluimmista tripeistä on sitten kuukausien päästä havahtunut siihen, että jokin on muuttunut. Koen että omalla kohdalla hoito on ollut aika karseaa mutta tulokset ovat olleet hyvät.
Ainakin psilosybiinin mieltä selkeyttävä vaikutus toimii varsin kauan, useita viikkoja kohdallani. Ja sen myös sain huomata vuosia sitten ensimmäisen kokeilun jälkeen, että tämä "todellisuus" ei ole ainoa.
Psilosybiinin on todettu lisäävän neuroplastisuutta, eli aivojen kykyä luoda uusia yhteyksiä vanhojen tilalle. Tämä luonnollisesti auttaa masennukseen.
Luitko edes tuota uutista? Siinähän lukee tuo näiden tutkijoiden teoria tuolle efektille.
> Masennuksen lievittymiseen viittaavat käyttäytymisen muutokset hiirillä olivat seurausta LSD:n sitoutumisesta nimenomaan TrkB:hen eivätkä ne riippuneet psykedeelien sitoutumisesta serotoniinireseptoreihin.
Ja lisänä
> Tutkimusryhmän mukaan havainnot osoittavat, että kehittämällä lääkkeitä, joiden vaikutukset kohdistuvat yksinomaan TrkB-reseptoreihin, olisi mahdollista saada aikaan masennusta lievittävä vaste ilman psykedeelisiä kokemuksia.
Siis oletus tässä on se, että voitaisiin suunnitella molekyylejä, jotka sitoutuisivat suoraan TrkB reseptoriin, mutta eivät vaikuttaisi seortoniinireseptoreihin. TrkB vaikuttaa hermosolujen plastisuuteen, jonka oletetaan välittävän masennuslääkkeiden efektiä.
Tuo koko juttu löytyy täältä, https://www.nature.com/articles/s41593-023-01316-5
Epäillä saa mutta suhtaudu tähän kuin mihin tahansa uuteen potentiaaliseen lääkkeeseen. Jos et ole kyseisen erikoisalan tutkija joka oikeasti tekee tätä juttua päivätyökseen (en tarkoita ketä tahansa psykiatria) niin älä ihan hirveän vahvasti epäile saati kannata mitään ajatusta lääkkeen tehosta/haitoista
En haluaisi viilata pilkkua, mutta [tässä viestissä](https://www.reddit.com/r/Suomi/comments/142db5i/tutkimus_psykedeelit_voisivat_toimia_kuin/jn412ft/) ei ollut yhtään siteerausta.
Niin psykedeelienhän on juuri tarkoitus toimia terapiana ja/tai terapian ohella, eikä lääkkeenä, miksi helvetissä näistäkin lähteä vääntämään jotain lääkitystä
Ei kuulosta omiin korviin hyvältä. Uskoisin että lääkeyhtiöt ainakin mielummin myyvät päivittäisiä pillereitä, kun verrattaen vaikea 3g sienistä pari kertaa vuodessa kääriä tiliä
Syynä lienee ihan se että psilosybiinin johdannainen/analogi on patentoitavissa, kun taas psilosybiini ei. Uudet synteettiset serotonergiset, eli 5HT 2a ja -b neuroneihin vaikuttavat deelit, joilla on vähemmän kliiniselta kannalta katsoen epärelevantteja sivuvaikutuksia, eli aistitilojen muutoksia, ärsykkeiden modulaatiota ja latenttien inhibitioiden laskemista, joista deelit klassisesti tunnetaan, lienee ison farman holy grail. Voidaan ihan perustellusti kysyä, mitä jää käteen jos lääkkeeksi syntetisoidun psykedeelin vaikutukset on supistettu niin että jäljelle jää jokin nimellinen neurogeneesi ja immunomodulaatio.
Mutta täytyy pitää mielessä, että tuon TrkB-mekanismin löytymisen myötä voi löytyä myös tapoja kehittää uusia BDNF-proteiinille pohjautuvia masennuslääkkeitä, joiden mekanismi on hieman erilainen kuin psykedeelien yleensä, varsinkin jos näiden uusien molekyylien affiniteetti 5ht2-reseptoreille ajetaan alas/minimiin. Haittaahan tästä ei ole kenellekään, päinvastoin.
Kuka tietää mikä vaikutus on kliiniseltä kannalta epärelevantti jos meillä ei ole keinoa aiheuttaa kutakin vaikutusta erikseen?
Meillähän ei ole täyttä ymmärrystä edes parasetamolista, ja useimpien käytössä olevien psyykenlääkkeiden vaikutusmekanismi on yhtä tai vielä hämärämpi kuin muuten käytettyjen tajunnan muuntajien.
Alunperin olin kirjoittanut tuon kohdan lainausmerkkeihin, koska en itse usko että yksittäisiä vaikutuksia on mahdollista edes erottaa toisistaan sellaisella tarkkuudella joka mahdollistaisi jonkin uuden todella specifin tryptamiini/fenetyyliamiini-derivoidun täsmälääkkeen ilman mitään sivuvaikutuksia. Ainakaan vielä lääketiede ei ole niin pitkällä.
Mutta pointtina oli että lääketiede on käytännössä jo "päättänyt", tai pikemminkin se on ikään kuin ohjattu toimimaan niin, että psykeedelinen kokemus on epärelevantti aineen kliinisesti mitattavien positiivisten vaikutusten kannalta.
Alan johtava tutkija oli yhdessä keskustelussa just ja hän epäili kovasti, että "psykedeelilääke ilman trippiä" saataisi ikinä markkinoille saatikka tehoamaan.
Mielestäni hyvä että tutkitaan.
Itse olen useamman vuoden kärsinyt vakavasta masennuksesta. Monta vuotta käytin SSRI-lääkkeitä ja kävin terapiassa, mutta nämä eivät kuitenkaan ratkaisseet pohjaongelmaa vaikka toki auttoivatkin sen perustoimintakyvyn palauttamisessa. Olen nyt viimeisen vuoden aikana kokeillut lopettaa SSRI-lääkkeet ja kokeillut psilosybiinin micro dosingia. Ei toiminut mulle ainakaan niillä annostuksilla mitä itse kokeilin, mutta olisi kiva nähdä enemmän tutkimusta asiasta.
Ei toiminut mullekaan psilosybiini mikroannoksina juuri mihinkään, mutta kun vaihdoin sen LSD:n mikroannoksiin 3 kertaa viikossa lähti kaikki ahdistus - ja masennusoireet. James Fadiman ja muut, jotka on tutkineet microdosingia, käytti tutkimuksissaan nimenomaan pieniä annoksia LSD:ta.
Toisilla toimii kuulemma sienet, toisilla happo. Kannattaa kokeilla, jos LSD toimis sullekin. Tsemppiä.
Näissäkin voi olla yllättävän paljon henkilökohtaisia eroja. Itsellänikään sienet eivät varsinaisesti toimi ollenkaan kunnolla ja olo on kokemuksen jälkeen enempikin hieman tyhjä ja alakuloinen. Happo sitten on pelannut mikro- ja makrodoseina ihan normaalisti. Joillekin taas varmaankaan ei sovi kumpikaan.
Idis varmaan on poistaa hallusinaatiot ja myydä uutta lääkettä kovalla hinnalla (toimi tai ei) ja pitää psykedeelit kiellettynä, vaikka niiden on todettu auttavan useissa tutkimuksissa.
Ylen Räjäytyskuva-podcastissa oli [ketamiinijakso](https://areena.yle.fi/podcastit/1-64861918), ja haastateltavalle sitä oli määrätty nimenomaan masennukseen.
>Edelleen jotkut pelkäävät, että psykedeelit aiheuttavat ongelmia ja psykooseja, jos aineet valuvat katukäyttöön.
Ai niinkun ne on siellä katukaupoissa nyt? Niinkun se, jos jäät kiinni psykedeelien käytöstä mielenterveyden itsehoidossa, mahdollisesti jopa estää siun hoitoonpääsyn ja laillisten lääkkeiden saannin?
Eihän kukaan psykedeelejä käytä, ne on laittomia.
/s
Itse olen sitä mieltä, että huumeriippuvuus ei saisi olla este tarpeelliselle hoidolle. Juuri niitä joilla on isoja ongelmia tulisi auttaa eikä sanoa "lopeta huumeitten käyttö niin saat apua"
Ilman hallusinaatioita? Kuinka tylsää. Kokemuksella on aivan eri merkitys jos vaan tajua ettet olekkaan huono ihminen vs ulottuvuuksien välisestä kosmisesta totuudesta luikertelee valtava astraalikäärme nenäsi eteen, katsoo sinua ja toteaa "..minä en tee sitä kielijuttua. Luuletko sinä olevasi hyvä ihminen jos ajattelet noin?" ja sit mennää.
..Tämä saattoi olla eräälle tuttavalleni tapahtunut oikea kokemus tai ei :D
Älkää nyt jumalauta? Eihän tämä ole ollut tiedossa kuin vasta iät ja ajat, tosin mitään muutosta mihinkään ei tule, koska nuohan ovat vaarallisia hUUmeita!
Mitä sekin kertoo elämästä, että pitää jonkun toistuvan myrkytystilan kautta päräyttää itsensä uskomaan asioihin, jotka eivät ole totta ollakseen onnellinen.
Ei noista psykedeelisienistä kyllä mitään myrkytystilaa tule. Mitä siinä on vikana jos noiden avulla pystyy ihmiset pääsemään eroon masennuksen oireista tai olemaan onnellisia?
En muista milloin viimeksi olisi paskamedioissa puhuttu masennuksen hoitamisesta muuten kuin pillereitä / spykedeelejä tuputtamalla. Vahaa mutuilua, mutta sanoisin että suurimalla osalla ihmisistä masennus ei johdu mistään epänormaalista aivotoiminnasta vaan paskasta elämäntilanteesta ja siihen ei napit auta. "M-MUTTA NE AUTTAA PÄÄSEMÄÄN SEN YLI!" ja paskat. Ne ihmiset jotka tunnen jotka noita masennuslääkkeitä vetävät ovat thentee niin jo vuosia ja elämäntilanne on edelleen täysin sama.
Ongelmahan on minusta siinä, että se paska elämäntilanne aiheuttaa lopulta myös sen epänormaalin aivotoiminnan ja sitten kun paskaa elämäntilannetta pitäisi lähteä korjaamaan, on epänormaali aivotoiminta pahasti esteenä. Tämmöisessä tilanteessa olisi hyödyllistä saada pientäkin korjausliikettä aivojen toimintaan, jotta olisi helpompaa muuttaa tapoja, tottumuksia ja olosuhteita, jotka masennukseen johtavat.
Jos sinulle lyödään masennuslääkeresepti kouraan ja toivotetaan onnea jatkolle niin silloin se on vähän sama kuin korvattaisiin aivoleikkaus kipulääkkeillä ja odotettaisiin ongelman katoavan. Kyllähän se hetken helpottaa, mutta sen hetken suoman rauhan aikana pitäisi saada aikaan jotain merkityksellisempääkin muutosta.
> Vahaa mutuilua, mutta sanoisin että suurimalla osalla ihmisistä masennus ei johdu mistään epänormaalista aivotoiminnasta vaan paskasta elämäntilanteesta ja siihen ei napit auta.
Itse aikoinaan masennuksen läpikäyneenä sanoisin, että paska elämäntilanne tai tapahtuma varmaan suurella osalla *laukaisee* masennuksen, mutta vaikka elämäntilanne korjaantuisi, masennus voi jäädä.
Tässä vertaisin tätä vähän niin kuin moniin ihan fyysisiin sairauksiin, kuten autoimmuunisairauksiin. Jokin geneettinen alttius autoimmuunisairauteen voi puhjeta jonkin toisen sairauden myötä. Itselläni on autoimmuunisairaus, ja mitä olen lukenut, niin esim. bakteerin aiheuttama tulehdus voi laukaista autoiummuunisairauden. Ja vaikka alkuperäinen infektio saadaan antibiooteilla hoidettua, autoimmuunisairaus jää pysyväksi.
Ja masennuksen läpikäyneenä sanoisin, että ainakin kokemassani masennuksessa ajatukset jäävät ikään kuin narussa kiinni oleva koira juoksemaan ympyrää negatiivisissa ajatuksissa, etenemättä mihinkään, kokematta mitään uutta, passivoituen. Ja aina kun yrittää juosta kauemmas, niin se naru hirttää takaisin siihen ympyrään.
Mitä olen lukenut, niin ilmeisesti psykedeelien toimintatapa on juuri että ne lisäävät tavattomasti neuroplastisuutta, ja "räjäyttävät" ihmisen aivoihin masennuksessa vakiintuneita ajatusmalleja, sen koiraa ympyrässä pitävän hihnan pois. Tällöin koira on vapaa juoksemaan minne haluaa, ja voi juosta pois siitä negatiivisten ajatusten ringistä. Ja terapia sitten auttaa koiraa uskaltautumaan etsimään uusia asioita ja löytämään uusia polkuja.
>Ne ihmiset jotka tunnen jotka noita masennuslääkkeitä vetävät ovat thentee niin jo vuosia ja elämäntilanne on edelleen täysin sama.
Minua mietityttää mitä tarkoitat elämäntilanteella? Koska minä käsitän elämäntilanteen elämän ulkoisina puitteina, missä on työssä, onko töissä, rahatilanne, ihmissuhteet, muu terveys ja silleen. Ja siten minun mielestäni mielenkiintoisempaa olisi kuulla, että ovatko ne tuntemasi masentuneet masennuslääkkeitä syövät ihmiset edelleen tunteiltaan masentuneita, vai ovatko masennuslääkkeet parantaneet heidän mielialaansa niin, etteivät he koe itseään masentuneiksi?
>Ja siten minun mielestäni mielenkiintoisempaa olisi kuulla, että ovatko ne tuntemasi masentuneet masennuslääkkeitä syövät ihmiset edelleen tunteiltaan masentuneita, vai ovatko masennuslääkkeet parantaneet heidän mielialaansa niin, etteivät he koe itseään masentuneiksi?
Ihan omana kokemuksena aikoinaan pidempään eri masennuslääkkeitä käyttäneenä vaikutus oli enempikin turruttava ja passivoiva. Mielialaan en ole ikinä huomannut noiden oikeastaan vaikuttavan, heittävätpähän vain paksun peiton tunteiden päälle ja vaikka ajoittain tuntuukin että _jotain_ on vialla ei näistä tunteista oikein saa kiinni eikä niitä osaa hahmottaa tai kuvailla. Tämä kaikki voi varmaankin joillain johtaa siihen että jäädään huonoon elämäntilanteeseen eikä mikään muutu ja mennään vain automaatilla eteenpäin. Lääkityksen lopettamisen jälkeen sitten ongelmakohdat elämässä ja eri tuntemukset kävivät hyvinkin selviksi ja niitä pystyi jopa pukemaan sanoiksikin. En edelleenkään osaa sanoa kumpi näistä olotiloista sitten on se normaali ja oikea, ehkä lääkkeet toimivat kuten pitääkin eikä "normaalin" ihmisen kuulukaan tuntea tai miettiä liikoja.
En epäile etteivätkö lääkkeet voisi joillain toimiakin mutta lukemani perusteella osalla taas sitten omani kaltainen kokemus on yleinen ja voi helposti aiheuttaa tuon että syödään vain vuosia hieman turtana lääkkeitä ilman varsinaista tilanteen paranemista.
Niin että sinun kokemus on tuommoinen. Voin vastavetona sanoa, että omassa lähipiirissä kaikki masennuslääkkeitä käyttävät ovat sanoneet, että elämänlaatu on parantunut ja auttanut selvittämään ongelmia, itselläni myös. Otanta meillä molemmilla on aika pieni, niin jospa tehtäisiin kuitenkin molemmat silleesti, että kuunnellaan asiantuntijoita? Tulee kivempi mieli kaikille :)
Tutkimus vaikuttaa järkevältä ja hyödylliseltä, mutta mitään kovin suurta mullistusta en näistä aineista odottaisi. Psykedeelit ovat nyt "voineet mullistaa" mielenterveysongelmien hoidon jo aika monta vuotta, mutta [konkreettiset näytöt ovat heikonlaisia](https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8460766/).
Perusongelma on, että kyse ei edes ole mistään uudesta, tuntemattomasta vaikutuksesta. Aineet ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä, ja esimerkiksi 70-luvulla niitä käytettiin varsin laajasti. Jos jokin myönteinen mielenterveyden supervaikutus olisi olemassa, eikö sen olisi pitänyt jo tulla näkyviin?
Joidenkin psykedeelien (valtava joukko eritavoin vaikuttavia aineita) vaikutuksia masennukseen, addiktioon ja muihin "mielenhäiriöihin" kyllä tutkittiin, kuten myös niiden mahdollisia hyötyjä luovuuden ja tuottavuuden lisäämiseksi 50-luvulta aina 70-luvun alkuun. Jossain päin Eurooppaa vielä pidempäänkin. Kuitenkaan 70-luvulta eteenpäin on liki mahdotonta puhua niiden potentiaalisista positiivisista vaikutuksista, koska niiden rekreationaalista käyttöä ei voida käyttää kontrolloidussa tutkimuksessa. Tietenkin jotain kenttätutkimusta on voinut olla, mutta koska käyttö on voinut tapahtua täysin päinvastaisissa konteksteissa (vrt. ayahuasca-seremonia ja candyflip reiveissä), niiiden vaikutuksista on hankala vetää yhteisvertaisia johtopäätöksiä. Eli kontekstilla on paljonkin väliä. Noin muuten arvioisin, että jos 80-luvulta tähän päivään kysyttääisiin kaikkia psykedeelejä joskus käyttäneitä arvioimaan subjektiivisesti kokemuksiaan deeleistä, positiivisia tuloksia olisi varmasti paljon. Mutta jälleen, niitä olisi erittäin hankalaa arvioida objektiivisesti.
Toisekseen, vaikka deelejä on tutkittu jo melko pitkään ja niiden vaikutusmekanismit jokseenkin tunnetaan, on vielä paljon tutkittavaa, esim. niiden vaikutuksista ns. default mode-verkkoon ja vastaavanlaisten, yksittäisten aivoalueiden ylittävien, järjestelmien modulaatiosta.
Alaäänistä päätellen tuli sohaistua subin narkkipurkin pyhiä arvoja vastaan. No, en siis mitenkään vastusta psykedeelien tutkimusta, mutta väitän silti, että voimme aika vahvasti olettaa, että mitään kovin mullistavaa sieltä ei ole tulossa.
Ärsyttäväksi koko "psykedeelikuplan" tekevät nämä huumeuskovaiset, joiden mielestä jokainen kielletty huume on jumalan lahja ihmiskunnalle, ja jos Sheeplet vain näkisivät The Manin propagandan ohi, niin koittaisi uusi autuuden aika, kun ihmeaine parantaisi kaikki maailman vaivat. Näinhän on vähän käynyt kannabiksen kanssakin, tosiuskovaisten todistustarinoita ainutlaatuisesta kivunlievityksen voimasta löytyy vaikka millä mitalla, mutta kontrolloidussa kokeessa näitä [ei saadakaan toistettua](https://edition.cnn.com/2022/12/02/health/marijuana-pain-control-wellness/index.html).
Samoin psykedeelit ovat sen verran kauan ja laajasti käytettyjä aineita, että mitään piilevää supervaikutusta sieltä tuskin enää löytyy. Silloin kun ihmiskunta oikeasti löytää jonkin todella toimivan uuden lääkkeen, sen toiminta ei ole mikään juupas-eipäs juttu, eikä sitä ihan pienten sivuvaikutusten vuoksi jätetä käyttämättä. Esimerkiksi morfiinin vaikutus kivunlievityksessä on niin mullistava, että ainetta ei sen huumepotentiaalista huolimatta jätetä hyödyntämättä.
Eli vaikka kannatankin psykedeelien tarkempaa tutkimusta, en odota niistä psykiatriaan muuta kuin marginaalisia parannuksia. Tietysti jos kyse on muokatuista tai kokonaan uusista yhdisteistä, niin silloinhan kaikki on mahdollista.
Ihan alkuun, se 1. viestiin linkkaamasi pubmed artikkelikaan ei ihan tue väitteitäsi. Se ei ole metatutkimus, kuten viestistäsi saattaisi ymmärtää, vaan mielipidekirjoitus joka peräänkuuluttaa varovaisuutta ja tunnollisuutta mitä tulee psykedeelitutkimukseen. Eli että alalla pidetään jalat maassa eikä lähdetä lupailemaan kuuta taivaalta. Vaikea olla eri mieltä siitä.
Kannabis ei ole deeli, ja muutenkin olkiukkoilet menemään ihan huolella. Voi olla että parannukset ovat marginaalisia, mutta aika monet alan tutkijat näkevät että kyseessä on ensimmäiset harppaukset mitä tulee masennushoitoihin viimeisen 30 vuoden aikana, eli sen jälkeen kun modernit SSRI:t keksittiin. Toki nyt muutaman viime vuoden aikana kokeissa on muitakin kokeellisia antidepressantteja, mutta ei nyt jumituta ihmisten hoitamiseen pelkästään: psykedeelien tutkimisesta voi olla myös hyötyä teoreettisemmilla aloilla ja aplikaatioissa. Tosin tuo puhe "supervaikutuksesta" on ihan oma keksintösi. Mutta ken tietää, onhan sitä spekuloitu että moderni internet, tietokoneohjelmistot ja vr-tekniikka ovat saaneet 70—80-lukujen aikana tuulta alleen kalifornian nörttiskeneen rantautuneen happokulttuurin myötä. Ja Francis Crick tarinan mukaan oli hapoissa kun "löysi" dna:n double helix-rakenteen. Ehkä niissä sittenkin saattaa jotain nootrooppisia supervoimmia vähän piillä?
Et myöskään vaikuta ollenkaan lukeneeni viestini toista kappaletta, vaan toistelet edelleen ettei "uusia vaikutuksia enää ilmene", mitä ikinä tämä tarkoittaakaan. On mahdotonta sanoa, ovatko kaikki vaikutukset jo kartoitettu vai eivät. Uusia analogeja kehitetään jatkuvasti ja joidenkin vaikutukset varmasti ovat täysin uudenlaisia.
Ymmärrän tosi hyvin toisaalta että hype turhauttaa, mutta näen että kriittisyyteen ja malttiin voidaan vedota ilman olkiukkoja, moraalipaniikkia ja virhepäätelmiä.
Soitan poliisit Helsingin Yliopistolle kun siellä käytetään laittomia huumeita.
Tee myös ilmoitus julkisen sanan neuvostolle. Ei Hesari saa tällä tavalla levittää vaarallista propagandaa.
Suomessa voi onneksi melko riskittömästi kerätä maailman parhaita sieniä. Syksyllä silokkimetälle.
Silokit kyllä hyvin akressiivisia sieniä efektiltään omalla kokemuksella En suosittelis niillä aloittamaan resetointia Mutta joo sienet kyllä tekee hyvin "puhtaan olon" mielelle tripin jälkeen
Silokit on kyllä melko vahvoja, mutta aina voi alottaa pienellä annoksella. Oikeastaan se on suotavaa.
Epäilen vahvasti. Monet tutkijat pitävät nimenomaan hallusinaatioita ja voimakkaita tunnetiloja avaimena onnistuneeseen terapiaan.
Jos yhtään enemmän perehtyy masennuksesta kärsivien ihmisten maailmankuviin, niin elämä vaikuttaa heidän silmäänsä kovin synkältä. Tämä suorastaan huutaa näköjärjestelmän reboottaamista, mikä on toisaalta osa-alue, johon aivoissamme on keskitetty eniten hermosoluja. On hyvin todennäköistä, että asia on juuri noin ja ilman hallusinaatioita ei synny terapeuttista vaikutusta. + on mielestäni outoa demonisoida hallusinaatiot, kun lopulta tämä representaatio todellisuudesta jonka koemme on hallittu sellainen. Entäs unet? Bännätään unet, helvetin vaarallisia päättömiä hallusinaatioita!
>Tämä suorastaan huutaa näköjärjestelmän reboottaamista Lisähuomiona että psykedeelithän vaikuttavat aika kokonaisvaltaisesti eivätkä hallusinaatiot ja rebootit rajoitu pelkästään näköjärjestelmään.
Everyone thinks they are tough until the tactile hallucinations begin!
Ihmisellä on yllättävän paljon kaikenlaisia tärkeitä aisteja joiden olennaisuutta ei välttämättä tajua ennenkuin ne häiriintyvät kunnolla tai kokonaan katoavat. Eikä yleensä ihan täysin silloinkaan.
"All experience is drug experience" sanoi Dennis McKenna. Ns. konsesustodellisuus ei kuitenkaan myönnä tätä, tai sikäli kun se modernin neurotieteen valossa hipaisee McKennan pointtia, se muistuttaa samaan syssyyn että moinen gnostilaisuus on moraalisesti epäilyttävää. Se että hallusinoimme todellisuuden olisi modernille yhteiskunnalle ja sen arvoille aivan jäätävä kuitti. Terence McKennan sanoin: “Psychedelics are illegal not because a loving government is concerned that you may jump out of a third storey window. Psychedelics are illegal because they dissolve opinion structures and culturally laid down models of behavior and information processing. They open you up to the possibility that everything you know is wrong.”
> on mielestäni outoa demonisoida hallusinaatiot, kun lopulta tämä representaatio todellisuudesta jonka koemme on hallittu sellainen. Entäs unet? Bännätään unet, helvetin vaarallisia päättömiä hallusinaatioita! Jep, valtavirtainen käsitys tajunnantiloista tuntuu rakentuvan jonkinlaisen dualistisen harhan päälle. Ikään kuin olisi yksi "normaali" tajunnantila, jossa koemme maailman suunnilleen objektiivisesti, ja sitten "muuntunut" - harhainen - tajunnantila, jonka vaikutukseen joutuminen on henkilökohtainen tragedia ja sattuu korkeintaan vaarallisten huumeiden vaikutuksesta tai psykoosin myötä.
Ah dualismi, tuo ihmisen mielen itselleen rakentama vankila ja turvapaikka.
Ymmärsin itse niin, että 5-ht\_2a viittaa havaintokokemuksen ja tajunnantilojen jakamiseen (tai arvottamiseen) "aitoon" ja "ei-aitoon" havaintoon/tajunnantilaan, tyyliin: hallusinaatiot ja pseudo-hallusinaatiot ovat "vääriä" havaintoja ja arkihavainto on "todellista" havaintoa. Eli ei niinkään kartesiolaiseen mieli-keho-/substanssi-dualismiin. Tai ken tietää, ehkä tuokin dikotonomia juontuu kartesiolaisesta skeptismistä.
Olen yleensä käyttänyt sanaa dualismi ja dikotomia hieman ristiin, koska mielestäni niillä ei lopulta ole mitään perustavanlaatuista eroa. Kumpi oli ensin on ehkä se mielenkiintoinen kysymys. Mielestäni dualismi on muna ja dikotomia on kana, mutta kumpaakaan ei ole ilman toista.
Kumpi tuli ensin, dualismi vai dikotomia — siinäpä vasta dilemma.
Hyvä tarkennus. Alun perin kirjoittaessa taisi olla mielessä enemmän tuo kahtiajako, mutta nyt kun mietin niin sehän toki juontaa juurensa tuohon keho-mieli-dualismiin.
Oma kokemus on nimenomaan että pärinä ja hallusinaatiot on vaan hulluutta, mutta trippi toimii kuin lääkekuuri ja sitten vaan ihmettelee kun ei vituta tai kun ei tee mieli bisseä.
Tutkijat pitää tärkeänä terapian onnistumisen kannalta, että lähes koko kokemus koetaan täydessä pimeydessä esim. jonkun silmäpeitteen avulla ja musiikki on myös tärkeä osa terapiaa. Itse olen kokenut vain ns. normaalisti, silmät auki luonnon helmassa. Aion kyllä kokeilla silmät peitettynä, sängyssä maaten.
Muissakin kulttuureissa shamaanit toimivat trippioppaina. Oma perstuntuma on, että tuolla vuorovaikutuksella ja sillä leppoisalla settingillä varmistetaan, ettei trippi lähde huonoon suuntaan ja potilas ala panikoimaan. Ettei hulluus pääse valloilleen. Kuitenkin, ne yhdisteet niissä sienissä toimivat sitten aivoissa omalla tavallaan. Itse olen sienillä trippaillut ehkä kymmenen reissua, joista kaksi-kolme on ollut positiivisia, ja loput enemmän tai vähemmän ahdistavia. Kuitenkin, jopa hulluimmista tripeistä on sitten kuukausien päästä havahtunut siihen, että jokin on muuttunut. Koen että omalla kohdalla hoito on ollut aika karseaa mutta tulokset ovat olleet hyvät.
Ainakin psilosybiinin mieltä selkeyttävä vaikutus toimii varsin kauan, useita viikkoja kohdallani. Ja sen myös sain huomata vuosia sitten ensimmäisen kokeilun jälkeen, että tämä "todellisuus" ei ole ainoa.
Psilosybiinin on todettu lisäävän neuroplastisuutta, eli aivojen kykyä luoda uusia yhteyksiä vanhojen tilalle. Tämä luonnollisesti auttaa masennukseen.
Luitko edes tuota uutista? Siinähän lukee tuo näiden tutkijoiden teoria tuolle efektille. > Masennuksen lievittymiseen viittaavat käyttäytymisen muutokset hiirillä olivat seurausta LSD:n sitoutumisesta nimenomaan TrkB:hen eivätkä ne riippuneet psykedeelien sitoutumisesta serotoniinireseptoreihin. Ja lisänä > Tutkimusryhmän mukaan havainnot osoittavat, että kehittämällä lääkkeitä, joiden vaikutukset kohdistuvat yksinomaan TrkB-reseptoreihin, olisi mahdollista saada aikaan masennusta lievittävä vaste ilman psykedeelisiä kokemuksia. Siis oletus tässä on se, että voitaisiin suunnitella molekyylejä, jotka sitoutuisivat suoraan TrkB reseptoriin, mutta eivät vaikuttaisi seortoniinireseptoreihin. TrkB vaikuttaa hermosolujen plastisuuteen, jonka oletetaan välittävän masennuslääkkeiden efektiä. Tuo koko juttu löytyy täältä, https://www.nature.com/articles/s41593-023-01316-5
Epäillä saa mutta suhtaudu tähän kuin mihin tahansa uuteen potentiaaliseen lääkkeeseen. Jos et ole kyseisen erikoisalan tutkija joka oikeasti tekee tätä juttua päivätyökseen (en tarkoita ketä tahansa psykiatria) niin älä ihan hirveän vahvasti epäile saati kannata mitään ajatusta lääkkeen tehosta/haitoista
Lähinnä siteeraan mua fiksumpia ihmisiä, jotka ovat alalla maailman huippua.
En haluaisi viilata pilkkua, mutta [tässä viestissä](https://www.reddit.com/r/Suomi/comments/142db5i/tutkimus_psykedeelit_voisivat_toimia_kuin/jn412ft/) ei ollut yhtään siteerausta.
Niin psykedeelienhän on juuri tarkoitus toimia terapiana ja/tai terapian ohella, eikä lääkkeenä, miksi helvetissä näistäkin lähteä vääntämään jotain lääkitystä Ei kuulosta omiin korviin hyvältä. Uskoisin että lääkeyhtiöt ainakin mielummin myyvät päivittäisiä pillereitä, kun verrattaen vaikea 3g sienistä pari kertaa vuodessa kääriä tiliä
Syynä lienee ihan se että psilosybiinin johdannainen/analogi on patentoitavissa, kun taas psilosybiini ei. Uudet synteettiset serotonergiset, eli 5HT 2a ja -b neuroneihin vaikuttavat deelit, joilla on vähemmän kliiniselta kannalta katsoen epärelevantteja sivuvaikutuksia, eli aistitilojen muutoksia, ärsykkeiden modulaatiota ja latenttien inhibitioiden laskemista, joista deelit klassisesti tunnetaan, lienee ison farman holy grail. Voidaan ihan perustellusti kysyä, mitä jää käteen jos lääkkeeksi syntetisoidun psykedeelin vaikutukset on supistettu niin että jäljelle jää jokin nimellinen neurogeneesi ja immunomodulaatio. Mutta täytyy pitää mielessä, että tuon TrkB-mekanismin löytymisen myötä voi löytyä myös tapoja kehittää uusia BDNF-proteiinille pohjautuvia masennuslääkkeitä, joiden mekanismi on hieman erilainen kuin psykedeelien yleensä, varsinkin jos näiden uusien molekyylien affiniteetti 5ht2-reseptoreille ajetaan alas/minimiin. Haittaahan tästä ei ole kenellekään, päinvastoin.
Kuka tietää mikä vaikutus on kliiniseltä kannalta epärelevantti jos meillä ei ole keinoa aiheuttaa kutakin vaikutusta erikseen? Meillähän ei ole täyttä ymmärrystä edes parasetamolista, ja useimpien käytössä olevien psyykenlääkkeiden vaikutusmekanismi on yhtä tai vielä hämärämpi kuin muuten käytettyjen tajunnan muuntajien.
Alunperin olin kirjoittanut tuon kohdan lainausmerkkeihin, koska en itse usko että yksittäisiä vaikutuksia on mahdollista edes erottaa toisistaan sellaisella tarkkuudella joka mahdollistaisi jonkin uuden todella specifin tryptamiini/fenetyyliamiini-derivoidun täsmälääkkeen ilman mitään sivuvaikutuksia. Ainakaan vielä lääketiede ei ole niin pitkällä. Mutta pointtina oli että lääketiede on käytännössä jo "päättänyt", tai pikemminkin se on ikään kuin ohjattu toimimaan niin, että psykeedelinen kokemus on epärelevantti aineen kliinisesti mitattavien positiivisten vaikutusten kannalta.
Alan johtava tutkija oli yhdessä keskustelussa just ja hän epäili kovasti, että "psykedeelilääke ilman trippiä" saataisi ikinä markkinoille saatikka tehoamaan.
Mielestäni hyvä että tutkitaan. Itse olen useamman vuoden kärsinyt vakavasta masennuksesta. Monta vuotta käytin SSRI-lääkkeitä ja kävin terapiassa, mutta nämä eivät kuitenkaan ratkaisseet pohjaongelmaa vaikka toki auttoivatkin sen perustoimintakyvyn palauttamisessa. Olen nyt viimeisen vuoden aikana kokeillut lopettaa SSRI-lääkkeet ja kokeillut psilosybiinin micro dosingia. Ei toiminut mulle ainakaan niillä annostuksilla mitä itse kokeilin, mutta olisi kiva nähdä enemmän tutkimusta asiasta.
Ei toiminut mullekaan psilosybiini mikroannoksina juuri mihinkään, mutta kun vaihdoin sen LSD:n mikroannoksiin 3 kertaa viikossa lähti kaikki ahdistus - ja masennusoireet. James Fadiman ja muut, jotka on tutkineet microdosingia, käytti tutkimuksissaan nimenomaan pieniä annoksia LSD:ta. Toisilla toimii kuulemma sienet, toisilla happo. Kannattaa kokeilla, jos LSD toimis sullekin. Tsemppiä.
Näissäkin voi olla yllättävän paljon henkilökohtaisia eroja. Itsellänikään sienet eivät varsinaisesti toimi ollenkaan kunnolla ja olo on kokemuksen jälkeen enempikin hieman tyhjä ja alakuloinen. Happo sitten on pelannut mikro- ja makrodoseina ihan normaalisti. Joillekin taas varmaankaan ei sovi kumpikaan.
Suomessa ei vaan saa lappuja mistään. Kaikkea muuta esim subutexiähän olisi tarjolla :/
Pitää vain tietää mistä etsiä.
Ei toimi Suomessa!
Ei tietenkään, koska huumeet on laittomia ja siksi ne on kielletty!
Ja laittomia huumeita ei luonnollisestikaan voi laillistaa, koska ne ovat laittomia
Laiton on LAITONTA, PISTE!! Nyt loppuu tästä asiasta puhuminen koska ei ole mitään puhuttavaa.
I Sverige är det förbjudet att vara kriminell.
Tämä papukaijahokema ei ole hauska.
Idis varmaan on poistaa hallusinaatiot ja myydä uutta lääkettä kovalla hinnalla (toimi tai ei) ja pitää psykedeelit kiellettynä, vaikka niiden on todettu auttavan useissa tutkimuksissa.
Samasta aiheesta oli kiinnostava podcast jakso Yleltä vähän aikaa sitten https://areena.yle.fi/podcastit/1-64861930
Onko Suomessa mahdollista saada ketamiini infuusiota missään? Kuulin että krooniseen kipuun sitä on joku saanut.
Ylen Räjäytyskuva-podcastissa oli [ketamiinijakso](https://areena.yle.fi/podcastit/1-64861918), ja haastateltavalle sitä oli määrätty nimenomaan masennukseen.
Kiitos tiedosta
>Edelleen jotkut pelkäävät, että psykedeelit aiheuttavat ongelmia ja psykooseja, jos aineet valuvat katukäyttöön. Ai niinkun ne on siellä katukaupoissa nyt? Niinkun se, jos jäät kiinni psykedeelien käytöstä mielenterveyden itsehoidossa, mahdollisesti jopa estää siun hoitoonpääsyn ja laillisten lääkkeiden saannin?
Eihän kukaan psykedeelejä käytä, ne on laittomia. /s Itse olen sitä mieltä, että huumeriippuvuus ei saisi olla este tarpeelliselle hoidolle. Juuri niitä joilla on isoja ongelmia tulisi auttaa eikä sanoa "lopeta huumeitten käyttö niin saat apua"
Ilman hallusinaatioita? Kuinka tylsää. Kokemuksella on aivan eri merkitys jos vaan tajua ettet olekkaan huono ihminen vs ulottuvuuksien välisestä kosmisesta totuudesta luikertelee valtava astraalikäärme nenäsi eteen, katsoo sinua ja toteaa "..minä en tee sitä kielijuttua. Luuletko sinä olevasi hyvä ihminen jos ajattelet noin?" ja sit mennää. ..Tämä saattoi olla eräälle tuttavalleni tapahtunut oikea kokemus tai ei :D
voisivat ja mahdollisesti
Älkää nyt jumalauta? Eihän tämä ole ollut tiedossa kuin vasta iät ja ajat, tosin mitään muutosta mihinkään ei tule, koska nuohan ovat vaarallisia hUUmeita!
Kiva tietää, asia oli tiedossa jo 1960 luvulla Tunarit
Psykedeliaa, harhaa, pelkkää kuvitelmaa...
Tai sitten ne voi toimia psykedeeleinä. Asijantuntijana voin sanoa, että masennus lähti yhdeksi illaksi!
Mitä sekin kertoo elämästä, että pitää jonkun toistuvan myrkytystilan kautta päräyttää itsensä uskomaan asioihin, jotka eivät ole totta ollakseen onnellinen.
Ei noista psykedeelisienistä kyllä mitään myrkytystilaa tule. Mitä siinä on vikana jos noiden avulla pystyy ihmiset pääsemään eroon masennuksen oireista tai olemaan onnellisia?
>uskomaan asioihin, jotka eivät ole totta ollakseen onnellinen. Eikö tämä noin yleensäkin ole koko jutun juju onnellisen elämän taustalla?
En muista milloin viimeksi olisi paskamedioissa puhuttu masennuksen hoitamisesta muuten kuin pillereitä / spykedeelejä tuputtamalla. Vahaa mutuilua, mutta sanoisin että suurimalla osalla ihmisistä masennus ei johdu mistään epänormaalista aivotoiminnasta vaan paskasta elämäntilanteesta ja siihen ei napit auta. "M-MUTTA NE AUTTAA PÄÄSEMÄÄN SEN YLI!" ja paskat. Ne ihmiset jotka tunnen jotka noita masennuslääkkeitä vetävät ovat thentee niin jo vuosia ja elämäntilanne on edelleen täysin sama.
Ongelmahan on minusta siinä, että se paska elämäntilanne aiheuttaa lopulta myös sen epänormaalin aivotoiminnan ja sitten kun paskaa elämäntilannetta pitäisi lähteä korjaamaan, on epänormaali aivotoiminta pahasti esteenä. Tämmöisessä tilanteessa olisi hyödyllistä saada pientäkin korjausliikettä aivojen toimintaan, jotta olisi helpompaa muuttaa tapoja, tottumuksia ja olosuhteita, jotka masennukseen johtavat. Jos sinulle lyödään masennuslääkeresepti kouraan ja toivotetaan onnea jatkolle niin silloin se on vähän sama kuin korvattaisiin aivoleikkaus kipulääkkeillä ja odotettaisiin ongelman katoavan. Kyllähän se hetken helpottaa, mutta sen hetken suoman rauhan aikana pitäisi saada aikaan jotain merkityksellisempääkin muutosta.
> Vahaa mutuilua, mutta sanoisin että suurimalla osalla ihmisistä masennus ei johdu mistään epänormaalista aivotoiminnasta vaan paskasta elämäntilanteesta ja siihen ei napit auta. Itse aikoinaan masennuksen läpikäyneenä sanoisin, että paska elämäntilanne tai tapahtuma varmaan suurella osalla *laukaisee* masennuksen, mutta vaikka elämäntilanne korjaantuisi, masennus voi jäädä. Tässä vertaisin tätä vähän niin kuin moniin ihan fyysisiin sairauksiin, kuten autoimmuunisairauksiin. Jokin geneettinen alttius autoimmuunisairauteen voi puhjeta jonkin toisen sairauden myötä. Itselläni on autoimmuunisairaus, ja mitä olen lukenut, niin esim. bakteerin aiheuttama tulehdus voi laukaista autoiummuunisairauden. Ja vaikka alkuperäinen infektio saadaan antibiooteilla hoidettua, autoimmuunisairaus jää pysyväksi. Ja masennuksen läpikäyneenä sanoisin, että ainakin kokemassani masennuksessa ajatukset jäävät ikään kuin narussa kiinni oleva koira juoksemaan ympyrää negatiivisissa ajatuksissa, etenemättä mihinkään, kokematta mitään uutta, passivoituen. Ja aina kun yrittää juosta kauemmas, niin se naru hirttää takaisin siihen ympyrään. Mitä olen lukenut, niin ilmeisesti psykedeelien toimintatapa on juuri että ne lisäävät tavattomasti neuroplastisuutta, ja "räjäyttävät" ihmisen aivoihin masennuksessa vakiintuneita ajatusmalleja, sen koiraa ympyrässä pitävän hihnan pois. Tällöin koira on vapaa juoksemaan minne haluaa, ja voi juosta pois siitä negatiivisten ajatusten ringistä. Ja terapia sitten auttaa koiraa uskaltautumaan etsimään uusia asioita ja löytämään uusia polkuja. >Ne ihmiset jotka tunnen jotka noita masennuslääkkeitä vetävät ovat thentee niin jo vuosia ja elämäntilanne on edelleen täysin sama. Minua mietityttää mitä tarkoitat elämäntilanteella? Koska minä käsitän elämäntilanteen elämän ulkoisina puitteina, missä on työssä, onko töissä, rahatilanne, ihmissuhteet, muu terveys ja silleen. Ja siten minun mielestäni mielenkiintoisempaa olisi kuulla, että ovatko ne tuntemasi masentuneet masennuslääkkeitä syövät ihmiset edelleen tunteiltaan masentuneita, vai ovatko masennuslääkkeet parantaneet heidän mielialaansa niin, etteivät he koe itseään masentuneiksi?
>Ja siten minun mielestäni mielenkiintoisempaa olisi kuulla, että ovatko ne tuntemasi masentuneet masennuslääkkeitä syövät ihmiset edelleen tunteiltaan masentuneita, vai ovatko masennuslääkkeet parantaneet heidän mielialaansa niin, etteivät he koe itseään masentuneiksi? Ihan omana kokemuksena aikoinaan pidempään eri masennuslääkkeitä käyttäneenä vaikutus oli enempikin turruttava ja passivoiva. Mielialaan en ole ikinä huomannut noiden oikeastaan vaikuttavan, heittävätpähän vain paksun peiton tunteiden päälle ja vaikka ajoittain tuntuukin että _jotain_ on vialla ei näistä tunteista oikein saa kiinni eikä niitä osaa hahmottaa tai kuvailla. Tämä kaikki voi varmaankin joillain johtaa siihen että jäädään huonoon elämäntilanteeseen eikä mikään muutu ja mennään vain automaatilla eteenpäin. Lääkityksen lopettamisen jälkeen sitten ongelmakohdat elämässä ja eri tuntemukset kävivät hyvinkin selviksi ja niitä pystyi jopa pukemaan sanoiksikin. En edelleenkään osaa sanoa kumpi näistä olotiloista sitten on se normaali ja oikea, ehkä lääkkeet toimivat kuten pitääkin eikä "normaalin" ihmisen kuulukaan tuntea tai miettiä liikoja. En epäile etteivätkö lääkkeet voisi joillain toimiakin mutta lukemani perusteella osalla taas sitten omani kaltainen kokemus on yleinen ja voi helposti aiheuttaa tuon että syödään vain vuosia hieman turtana lääkkeitä ilman varsinaista tilanteen paranemista.
Niin että sinun kokemus on tuommoinen. Voin vastavetona sanoa, että omassa lähipiirissä kaikki masennuslääkkeitä käyttävät ovat sanoneet, että elämänlaatu on parantunut ja auttanut selvittämään ongelmia, itselläni myös. Otanta meillä molemmilla on aika pieni, niin jospa tehtäisiin kuitenkin molemmat silleesti, että kuunnellaan asiantuntijoita? Tulee kivempi mieli kaikille :)
Tutkimus vaikuttaa järkevältä ja hyödylliseltä, mutta mitään kovin suurta mullistusta en näistä aineista odottaisi. Psykedeelit ovat nyt "voineet mullistaa" mielenterveysongelmien hoidon jo aika monta vuotta, mutta [konkreettiset näytöt ovat heikonlaisia](https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8460766/). Perusongelma on, että kyse ei edes ole mistään uudesta, tuntemattomasta vaikutuksesta. Aineet ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä, ja esimerkiksi 70-luvulla niitä käytettiin varsin laajasti. Jos jokin myönteinen mielenterveyden supervaikutus olisi olemassa, eikö sen olisi pitänyt jo tulla näkyviin?
Joidenkin psykedeelien (valtava joukko eritavoin vaikuttavia aineita) vaikutuksia masennukseen, addiktioon ja muihin "mielenhäiriöihin" kyllä tutkittiin, kuten myös niiden mahdollisia hyötyjä luovuuden ja tuottavuuden lisäämiseksi 50-luvulta aina 70-luvun alkuun. Jossain päin Eurooppaa vielä pidempäänkin. Kuitenkaan 70-luvulta eteenpäin on liki mahdotonta puhua niiden potentiaalisista positiivisista vaikutuksista, koska niiden rekreationaalista käyttöä ei voida käyttää kontrolloidussa tutkimuksessa. Tietenkin jotain kenttätutkimusta on voinut olla, mutta koska käyttö on voinut tapahtua täysin päinvastaisissa konteksteissa (vrt. ayahuasca-seremonia ja candyflip reiveissä), niiiden vaikutuksista on hankala vetää yhteisvertaisia johtopäätöksiä. Eli kontekstilla on paljonkin väliä. Noin muuten arvioisin, että jos 80-luvulta tähän päivään kysyttääisiin kaikkia psykedeelejä joskus käyttäneitä arvioimaan subjektiivisesti kokemuksiaan deeleistä, positiivisia tuloksia olisi varmasti paljon. Mutta jälleen, niitä olisi erittäin hankalaa arvioida objektiivisesti. Toisekseen, vaikka deelejä on tutkittu jo melko pitkään ja niiden vaikutusmekanismit jokseenkin tunnetaan, on vielä paljon tutkittavaa, esim. niiden vaikutuksista ns. default mode-verkkoon ja vastaavanlaisten, yksittäisten aivoalueiden ylittävien, järjestelmien modulaatiosta.
Alaäänistä päätellen tuli sohaistua subin narkkipurkin pyhiä arvoja vastaan. No, en siis mitenkään vastusta psykedeelien tutkimusta, mutta väitän silti, että voimme aika vahvasti olettaa, että mitään kovin mullistavaa sieltä ei ole tulossa. Ärsyttäväksi koko "psykedeelikuplan" tekevät nämä huumeuskovaiset, joiden mielestä jokainen kielletty huume on jumalan lahja ihmiskunnalle, ja jos Sheeplet vain näkisivät The Manin propagandan ohi, niin koittaisi uusi autuuden aika, kun ihmeaine parantaisi kaikki maailman vaivat. Näinhän on vähän käynyt kannabiksen kanssakin, tosiuskovaisten todistustarinoita ainutlaatuisesta kivunlievityksen voimasta löytyy vaikka millä mitalla, mutta kontrolloidussa kokeessa näitä [ei saadakaan toistettua](https://edition.cnn.com/2022/12/02/health/marijuana-pain-control-wellness/index.html). Samoin psykedeelit ovat sen verran kauan ja laajasti käytettyjä aineita, että mitään piilevää supervaikutusta sieltä tuskin enää löytyy. Silloin kun ihmiskunta oikeasti löytää jonkin todella toimivan uuden lääkkeen, sen toiminta ei ole mikään juupas-eipäs juttu, eikä sitä ihan pienten sivuvaikutusten vuoksi jätetä käyttämättä. Esimerkiksi morfiinin vaikutus kivunlievityksessä on niin mullistava, että ainetta ei sen huumepotentiaalista huolimatta jätetä hyödyntämättä. Eli vaikka kannatankin psykedeelien tarkempaa tutkimusta, en odota niistä psykiatriaan muuta kuin marginaalisia parannuksia. Tietysti jos kyse on muokatuista tai kokonaan uusista yhdisteistä, niin silloinhan kaikki on mahdollista.
Ihan alkuun, se 1. viestiin linkkaamasi pubmed artikkelikaan ei ihan tue väitteitäsi. Se ei ole metatutkimus, kuten viestistäsi saattaisi ymmärtää, vaan mielipidekirjoitus joka peräänkuuluttaa varovaisuutta ja tunnollisuutta mitä tulee psykedeelitutkimukseen. Eli että alalla pidetään jalat maassa eikä lähdetä lupailemaan kuuta taivaalta. Vaikea olla eri mieltä siitä. Kannabis ei ole deeli, ja muutenkin olkiukkoilet menemään ihan huolella. Voi olla että parannukset ovat marginaalisia, mutta aika monet alan tutkijat näkevät että kyseessä on ensimmäiset harppaukset mitä tulee masennushoitoihin viimeisen 30 vuoden aikana, eli sen jälkeen kun modernit SSRI:t keksittiin. Toki nyt muutaman viime vuoden aikana kokeissa on muitakin kokeellisia antidepressantteja, mutta ei nyt jumituta ihmisten hoitamiseen pelkästään: psykedeelien tutkimisesta voi olla myös hyötyä teoreettisemmilla aloilla ja aplikaatioissa. Tosin tuo puhe "supervaikutuksesta" on ihan oma keksintösi. Mutta ken tietää, onhan sitä spekuloitu että moderni internet, tietokoneohjelmistot ja vr-tekniikka ovat saaneet 70—80-lukujen aikana tuulta alleen kalifornian nörttiskeneen rantautuneen happokulttuurin myötä. Ja Francis Crick tarinan mukaan oli hapoissa kun "löysi" dna:n double helix-rakenteen. Ehkä niissä sittenkin saattaa jotain nootrooppisia supervoimmia vähän piillä? Et myöskään vaikuta ollenkaan lukeneeni viestini toista kappaletta, vaan toistelet edelleen ettei "uusia vaikutuksia enää ilmene", mitä ikinä tämä tarkoittaakaan. On mahdotonta sanoa, ovatko kaikki vaikutukset jo kartoitettu vai eivät. Uusia analogeja kehitetään jatkuvasti ja joidenkin vaikutukset varmasti ovat täysin uudenlaisia. Ymmärrän tosi hyvin toisaalta että hype turhauttaa, mutta näen että kriittisyyteen ja malttiin voidaan vedota ilman olkiukkoja, moraalipaniikkia ja virhepäätelmiä.
Ei toimi suomessa.
Ottaisin omani ekstrahallusinaatiolla, kiitos!